agia taas ja kyläilyä

Ehkä me ei sittenkään olla toivottomia ja ehkä mä vielä seuraavankin kurssin jaksan noita kontakteja.

Vähänkö oli super teinikoira! Se vaan osas kaikkea sellasta, mitä ei olla koskaan treenattu ja ollaan oltu poissa just silloin, kun niitä asioita on kokeiltu.

Aloitettiin kepeillä eli niillä kahdella. Oikeelta puolelta osaa mennä ihan mistä vaan. Vasemmalta lähetin ja se oikeesti kiersi sen kepin! Vasemmalta reilusta kulmasta ja se kiersi sen taas! Loistava pieni! Ei sille tollasia kukaan ole opettanut, mutta kai se on lukenut kirjasta.

Sit pöytä ja A. Ekalla kerralla pysähtyi A:lle oikein hyvin, kun ei tiennyt, että jatketaan. Siitä taas ryykäämällä yli ja ihan ite jarrutti alas tullessa! Väliäkö sillä, tuleeko tosta koskaan agikoiraa, mutta roikutaan nyt kuitenkin mukana niin pitkään, että A:lta tullaan nätisti alas niskoja murtamatta ilman hihnaa. Toisella tietysti varasti heti pöydältä, kun hihnanpitäjä ei ollut valmiina ja kun se myöhästyi, hyppäsi ylösmenolta alas. Hihnan pitäjä paniikissa ja koira pyörii, että tehdään tehdään. Ei siinä mitään sattunut. Koulutusohjaaja tuli hihnan nokkaan tehtiin täydellinen suoritus.

Itsenäisesti tehtiin rengas ja pituus yhdistelmää kahdella pituuden palalla. Sakelle rengas oli vaikee, mutta Omppis on aika fiksuitunut siihen. Ehkä siksi, että Saken kurssilla vaikeet ja inhottavat esteet oli aika lopussa. Me melkein aloitettiin renkaalla. Se oli helppoa kakkua.

Me oltiin pois, kun oli harjoitetu 90 asteen kulmaa. Sitä helpointa juttua, jota Omppis ei osaa. Nyt oli jo vaikea versio 90 asteen kulmassa 2 hyppyä ja jälkimmäisen hypyn jälkeen vielä putki. Vähän niin kuin _ I 0===0. Sinne se jäi esteen taa istumaan ja juoksi rimojen yli suoraan putkeen. Toiselta puolen meni ihan yhtä hyvin ja jäi vielä odottamaan mua, kun en ehtinyt putken päähän yhtä nopeesti.

Ei mikään koira voi olla noin fiksu, että opettamatta osaa kaikenlaista. Joko tuo osaa lukee tai sit se kohta rupee puhumaan Ihana pieni.

Eilen oltiin tosi laiskoja ja käytiin koirapuistossa. Soitin ystävälle, jos se lähtis kans johonkin juoksuttamaan. No se oli leipomassa pullaa, mutta tarjos 2 koiraa matkaan. Tulkaa sit lämpimälle pullalle. Siellä ei ollut ketään kun mentiin ja lainakoirat vihas maailmaa ja mua. Istuvat portin vieressä odottamassa, millon pääsee kotiin, vaikka ne omistajansa kanssa kyllä jaksaa Omppaa juoksuttaa. Tuli sinne Ompallekin kavereita ja kaveri porokoiran kanssa.

Lähettiin pois ja vissiin aiheutettiin taas sydis muutamalle hermoheikolle. “Hei siinä on tie melkein vieressä, kannasko ne koirat laittaa kiinni!” No onhan siinä tie muutaman kymmenen metrin päässä, mutta en mä nyt kolmea koiraa ala hihnoihin köyttämään saadakseni ne portista autoon, joka on metrin päässä. Jos parkkipaikalla ei ole ketään ahdistumassa irtiolevasta koirasta, olkoon irti sen aikaa, että saan avaimet taskusta ja ovet auki. Noista ei yksikään mieti auton vieressä mitään muuta kuin kuka ehtii ekana kyytiin ja se tiekin on alikulun päällä.

Sit syötiin pullaa mahan täydeltä ja lähtiessä Omppa varasti lapselta voileivän… Sen kyllä joutui lattialle jättämään lattialle ja lähtemään kotiin.

 

Kannatti käydä Keuruulla

Rompasta leivottiin KVA. Pisteet riitti tasan ykköstulokseen. Maastoissa ei moittimista, mutta tottis olis taas aika kauheeta. Eihän se liikevirheitä tee, mutta ääntä lähti taas enemmän kuin aikoihin. Haukkui kaikki perusasennot, vinkui kaikki pienetkään odotukset. Estenoudossa kapula kieri niin pahasti vinoon, että palautti hyppyesteen yli… Se onneksi riitti tänään. Samassa kokeessa eka dogo argentinon minkään sortin pk-tulos.

Henkilöryhmään tuli kehoitus alemmille luokille. Sen verran taktikoin, etten näyttänyt naamaani kentän laidalla ennenkuin kolmosen koirat oli jo aloittaneet.

Omppa ripuloi autoon sillä aikaa, kun olin kahvilla ja juoruamassa. Tottiksen aikana oli oksentanutkin. Ei tuo mitenkään kipeeltä vaikuta ja kotona jaksoi hepuloidakin. Kaippa pötsi tuosta rauhottuu ihan omia aikojaankin. Ilmeisesti se oli syönyt autossa puhelinlaskun, kun yrjön seassa oli paperin palasia ja revitty kirjakuori löytyi lattialta.

 

Hakua ja esineitä

Aamulla käytiin pikaisesti hakuilemassa uuden ryhmän kanssa. Ne treenaa valitettavan usein viikolla päivällä ja mä en yleensä keskellä päivää pääse. Pomo on reissussa, joten mikään ei tänään estänyt. Ei meitä ollut kuin kolme, joista yhdellä vaan 1,5 tuntia aikaa. Aikaa oli mikä oli ja se jaettiin reilusti kaikkien kesken tasan, eikä ollut ollenkaan sitä tyypillistä, että yks käyttää 2 tuntia ja loput, jos on aikaa. Hyvin kerittiin jokaiselle vähän jotain.

Ompan kanssa palattiin takaisin haamuihin ja kyllä se nyt meni suoraan ja vauhdilla. Ois leikkinyt vaikka loppupäivän ja oli muutenkin reipas ja innokas. Ja kun ei ollut enää mikään kiire, sai leikkiä vielä keskilinjallakin viimesen jälkeen. Oli puhetta, mitä sen kanssa on viime aikoina tehty ja miten. No eipä juuri mitään, kun on tullut pimee tai tyypit istuu ekassa mättäikössä. Kyllä se vähän ihmetystä aiheutti, että se on ylipäänsä yhden kesän aikana epäsäännöllisesti sählätessä noinkin paljon oppinut.

Toinen lähti, minne olikaan menossa. Poika jäi vielä tekemään tottista ja kyseli, jos ehdin jäämään ylimääräisiksi silmiksi. Harmittaa, kun autosta ei löytynyt mitään nameja, niin olis voinut kattoa Ompankin tekemisiä samalla. Lähinnä paikkaa sivulla, mutta kaippa noita päiviä tulee. Mitäähän se ei edelleenkään osaa, kun ei olla treenattu… Mut oli sillä ihan hyviä ajatuksia muuten tyypillisten vinkeiden välttämiseen.

Miian kans käytiin esineillä vielä iltapäivällä. Ei mennyt ihan putkeen, kun joku on vähän ääliö. Tarkotus oli, että katotaan alue aamulla tallatulle, merkataan kulmat ja samalla pudottelen koiralle esineet, että se näkee niiden olevan alueella, mutta ei voi muistaa, missä ne on. Tämmöset tosi fiksut tunkee taskut täyteen tavaraa ja ottaa koiran autosta. Metässä huomaa, ettei tullut hihnaa mukaan. Hiukan hankala irti olevan koiran nähden mitään kylvää. En mä siinä voi sitä tuomisesta kieltääkään. No paiskoin ne koiran huomaamatta ja toivoin hyvää tuuri. No sitä ei ollut.

Ei Ompalla ollut mitään hajua, mitä sen pitäis tehdä. Käytiin sit kattomassa ne esineet ja kyllähän ne sitten tuli, kun salaa nakkelin ne takaisin. Ei siinä ollut taas järjen hiventäkään, mutta ei se siitä pilalle mene. No tulipahan kokeiltua, ettei se pelkästä käskysanasta ymmärrä, mitä sen pitää tehdä.

Sunnuntaina on paikallisen rotuyhdistyksen mätsäri. Lupauduin sinne töihin ja Omppakin osallistuu, jos Tiina ehtii sen kehään viemään eli kaupunkiin tarpeeksi aikaisin. Sen verran Omppa on harjoitellut, että ei se ainakaan eilen Tiinaa purrut juostessa, jonkun raviaskeleenkin oli kuulemma ottanut. Ite en siellä kyllä ehdi sen kanssa osallistumaan. Hakekoot kokemusta ja osallistutaan kannatuksen vuoksi.

Kysyin paikallisten koiraharrastajien palstalla, ehtiskö joku KAVEREISTA sen juoksuttaa. Heti oli kolme aivan täysin tuntematonta 11-13v. tyttöä tarjolla, vaikka laitoin jo heti alkuun, että tää pyyntö koskee vaan mun kavereita. Vastasin niille ihan ystävällisesti, että mä en anna ton kokoista voimakasta koiraa lapsille yleisötilaisuudessa, koska ne ei jaksa sitä pitää, jos se päättää kiskoa johonkin suuntaan tai keksii jotain muuta ylimääräistä äksöniä. Koko eilispäivän yks niistä lähetteli viestejä, miten montaa koiraa on esittänyt ja miten paljon oppii just tollasista pennuista, jotka ei oo treenanneet yhtään… Sen jälkeen alkoikin sit tulla mitä mielenkiintoisempia viestejä, kun ensimmäiseen kerjäykseen vielä jaksoin vastata, etten anna tuon kokoista koiraa vieraan lapsen kanssa ja asia on jo hoidossa. Jos haluaa niin johonkin toiseen mätsäriin voin tuoda tuon aikusen pienen nartun ja sen kanssa voi nuorempikin osallistua. Onneksi mä tiesin jo ennen vieraan lapsen lausuntoa, että mulla on paskat koirat, eikä ne tule koskaan missään pärjäämään

Eikä ne penskat sais sitä edes autosta ulos karkaamatta, saatikka uskaltais ovea avata, kun haukkuu siellä jokaiselle auton viereen tulijalle. Tiina on tuttu ja sillä riittää auktoriteetti komentaa se olemaan hiljaa, ryykäämättä ja käyttäytymään jontenkin kutenkin. Pöksy vois osallistua, jos joku sen kanssa haluais mätsärissä juosta. Siitä ilosta voisin jopa ite maksaa ilmoittautumismaksunkin ja pestä koiran

 

Ompalla on sittenkin vielä kavereita

Välillä yritti haastaa riitaa kaikkien kavereiden koirien kanssa ja ajattelin jo, että se siitä koirasosiaalisuudesta. Ilmeisesti se liittyi kaikelle pöhisemiseen. Ei se enää jaksa ihan kaikelle pöhistä ja kaveritkin on taas ihania. Aloitettiin kokeilu Pes-pojasta, kun se ei rupee tappelemaan. Riitistähän Omppis on aina tykännyt, mutta se onkin vanhempi uros ja harvoin edes innostuu leikkimään. Paitsi tollasten nättien tyttöjen kanssa.

Kun se oli kivasti Pessin kanssa, eikä välittänyt laajavuoren pururadalla vieraista koirista mitään, lähdettiin Ainon kanssa riekuttamaan koiria. Kyllähän Sellerikin sai taas yhdet haukut, mutta sitten oli ilo ylimmillään. Selleri oli edelleen pienen pölkyn paras ystävä. Niillä vaan menee leikit niin hyvin yhteen. Kyllähän nämä teini-neidit yhden onkijan haukkuivat pystyyn yhdessä tuumin yhdestä puskasta, mutta ei muistella sitä. Ri se vissiin ikuisia traumoja saanut…

Eilen käytiin riekkumassa labbis-Elsan kanssa 1v 10kk. Elsa vähän nosteli niskakarvojaan, mutta se oli saanut kesällä yhden koiran kesken leikin niskaansa. Puoli tuntia oli mennyt kivasti, mutta sitten toisella tunteet kuumeni äkkiä ja sai selkäänsä. Elsa suli hyvin äkkiä, kun Omppa ei ole mikään painija vaan tykkää juosta. Pari tuntia painelivat pitkin pusikoita. Yritti se vähän Omppaa pomottaa, mutta Omppa oli sen verran nopeempi ettei se saanut tilaisuutta. Omppis vaan lällätti karkuun ja pysähtyi odottelemaan.

Elsa harrastaa noutamiskokeita ja niillä on pakastin täynnä kaikenlaisia raatoja. Tuli lenkillä puhetta jotain noutamisesta ja pakkohan oli kokeilla, tuleeko se jäinen varis, jos Ompalle heittää. Jonkin aikaa haisteli, nappasi suuhunsa ja toi. Yhden haistelun jälkeen olis noutanut sitäkin, vaikka loppupäivän. Toi se hirven kinttuakin

 

Eilen jatkui pentuagin toinen osa. Tutustuttiin keinuun ja Ompalla oli taas pieniä vaikeuksia hallita jalkojaan ja hihnan pitäjällä vaikeuksia jarruttaa koiraa. Vissiin kokonainen onnistunutkin suoritus saatiin aikaan kaikki koivet laudalla ja oikeeseen kohtaan pysähtyen. Toisena harjoiteltiin kokonaisen kolmen esteen suoraa, jossa 2 ekan aidan välissä oli tarkoitus takaaleikata ja päätyä pöydälle istumaan. Ekalla yrityksellä kääntyi kattomaan, mihin mä unohduin, 2 seuraavalla ei enää kiinnostanut muu kuin nakki pöydällä.

Viime viikolla oltiin poissa ja sillon uutena oli ollut pussi. No treenattiin sitä siinä sivussa omatoimisesti vähän kiireellä. Toinen piti hihnasta kiinni ja mä nostin kangasta. Ei tarvinnut nostaa kuin kerran, kun sieltähän se kankaasta sukelsi läpi. Lopuksi kierreltiin taas aidan siivekkeitä.

Niistä muista näkee, että ne käy omilla avaimillaan treenaamassa pentujen kanssa. Vaikkei siivekkeiden välissä ole rimaakaan, kaikki muut koirat hyppää silti. Omppa-raukka ei tiedä, että siihen kuuluu muitakin osia ja juoksee vaan välistä.

Tänään käytiin juoksuttamassa Pes-poikaa. Taitaa olla Ompan uus paras ystävä. Laajavuoressa oli taas paljon lenkkeilijöitä ja sauvakävelijöitä, mutta ei niitä näyttänyt irtokoirat haittaavan. Vaikkei toi mitään oikeestaan osaa, sen se osaa, ettei vieraita ihmisiä mene ahdistelemaan, vaikka ihmisrakas onkin. Ei sitä näytä kiinnostavan sauvakävelijät tai juoksijat. Se hömpöttää omiaan ja tulee viereen, kun vastaan tulee ihmisiä. Kun olen laiska ja en sormet kohmeessa jaksa laittaa sitä kiinni, yleensä käsken sen vaan istumaan siksi aikaa, että huiskivat ohi.

 

Taas kusivaivoja

Tällä kertaa koiran. Sakella on virtsakiteitä ja mahdollisesti kiviäkin. Toivottavasti ei kehitä samanlaista rumbaa kuin kattivainaa aikoinaan…

Nyt pistellään liotusruokaa ja toivotaan parasta. Jos ei auta, sitten ultraan ja katotaan, mitä siellä rakossa on.

 

Mun pieni <3

Kurvattiin pohojammaan kautta Kaenuuseen ja Pöksy tuli kottiin <3 Ei se pahakseen pistänyt, kun menin hakemaan. Riekkui siinä, mutta lähtiessä taas kattoi pää kallellaan, lähenköhän minä? Eikä se se ekalla huikkauiksella tajunnut, että kyllä se lähtee Mielellään lähti kyllä matkaan.Pöksy on laiha ja vähän väsy, mutta siitä se kunto palautuu.

Ja Ompallekin eilen illalla löytyi hakuporukka, jossa on vaan täyspäisiä ihmisiä, joilla on jotain tavoitteita Ja olihan tuolla näköjään tottis- ja esinetreenejäkin sovittu.

 

:)

Käytiin Ompan kanssa taas hakuilemassa. Tänään oli hyvä päivät ja reippaat maalimiehet. Omppa treenas jopa kahdesti, yhteensä meillä oli 6 koiraa ja 1 penska. 3,5 tuntia tallauksineen, siivouksineen ja juoruamisineen. Kerrankin ei ollut kiire mihinkään ja kun oltiin ripeitä, aikaa oli myös juoruiluun.

Otin Ompan ekana ja oli tarkoitus kattoa, mitä se oikeastaan tekee. Oli sellasta maastoa, että näki kohtuullisen kauas. Sik-sakillehan se taas meni. Etenee korkeintaan 5 metriä ja rupee pyörimään. Muutaman siksakin vetää ja lähtee sit. No ilmeisesti hajun saa melkein keskilinjalle… Nenä toimii selvästi ja hakee niin pitkään, että löytyy. Ilmeisesti ei koskaan mennyt ymmärrykseen, että maalimies löytyy aina edestä. Otettiin se sit toisen kerran vielä treenin lopuksi. Toisella kerralla haamuja. Nyt se ei pyörinyt vaan lähti suoraan ja lujaa.

Lihapullia on ihan turha syöttää puskassa. Ei se niitä halua, vaan leikkiä. Heikkohermoisemmat nyt vaan saa sopeutua siihen ajatukseen, että sen kanssa leikitään. Eikä se tänäänkään ollut napsinut sormille, kun kattoivat lelua antaessa, ettei tartu kahvaan.

Ekalta yritykseltä autolle lähtiessä se hoksas, että Marilla on taskussa jotain ja tarjos sille seuraamista polulla. Pitkän pätkän seuras keskellä mettää, kun se mätti broilerin sydäntä suuhun

 

Vähän taas aivonystyröihin liikettä

Eilen taas kokeiltiin sivulletuloa ja kyllähän reippaat koirat osaa, tulee, ja pysyy. Mikähän tässäkin oli kuukausikaupalla niin kauheen vaikeeta, että piti hyppiä perseen maahan laskiessa metri taakse tai sivuun… Kyllä se varmaan tästä.

Sama eteentulon kanssa. Kuukausikaupalla olen kironnut, kun ei se vaan tule, eikä tajua millään perinteisellä konstilla. Joku ratas taas pyörähti ja kyllä se nyt tuli ihan oikeeseen paikkaan, eikä pää kallellaan katellut metrin päästä. Vähänkö viisas pieni.

Aamulla suihkussa ihmettelin, kun molemmat jalat on täynnä pientä mustelmaa ja naarmuja. Sillä hetkellä olin ihan varma, että mulla leukemia, HIV, AIV, BMV, 5 eri sorttista hepatiittiä kerättynä ulkomaan juomavesistä, peräpukamat ja aivokasvain. Tuli sit kuivaillessa mieleen, että pari päivää on riehuttu kohtuullisen riehakkaasti. On kai kintut tuon näköiset, kun koira työntää tassuilla jalkoja vasten ja repii lelua… Ei se tainnutkaan olla kuolemaksi Unohtui taas, mikä on lopputulos, jos on liian kivaa

 

Tottista

Ajeltiin Ompan kanssa kortepohjaan. Tarkoitus oli mennä kuudeksi, mutta Miia joutui lähtemään silloin, joten mentiin sit viiden jälkeen ja muut tuli kuudelta. Ompatin kanssa en viiden jälkeen tehnyt muuta kuin koitin kaivella malttia paikkamakuuseen. Kyllä se nyt on ruennut pysymään, eikä hyppää ylös heti ekasta silmänräpäytyksestä. Pysyis varmaan pitempääkin, mutta 20 sekuntia menee ihan ok, vaikka peruutan kauemmas ja kattelen taivaita. Selkää ei kärsi kääntää.

Tytyn kanssa hömpöttelin jotain helppoa. Ilmoitin sen agin alkeisiin ja parin viikon päästä on hallittavuuskoe, josta pitää päästä läpi päästäkseen kurssille. Kyllä se näköjään mun kanssa tekee ja siellä saa olla taskut täynnä nakkia ja leluja. Ei pitäis olla kovin vaativa homma. Tosin siellä on kyllä yks koira, josta se jopa tykkää, mutta eiköhän se mukana pysy. Eikä siellä vissiin saa koiraa päästää edes irti.

Tyty lähti ja janne ja ipi tuli. Ipi teki jotain ja Ompan kanssa harjoiteltiin vihdoin sivulle tulemista. Se saattais jotain osata, jos treenais vähän useemmin kuin kerran muutamassa viikossa. Kyllä se nyt alkoi tajuta, mikä on homman nimi. Viimeksi pääasiassa vaan pällisteli vieressä seisten, eikä millään tajunnut pistää persettä maahan. Jotain edistystä sentään. Ipi teki jotain vähän vauhdikkaampaa ja Omppa vissiin näki sivusilmällä sen juoksevan ja yhtäkkiä vaan pyörähti ja lähti kohti. Yhdellä murahduksella pysähtyi kuin seinään ja tuli takaisin.

Tiinakin tuli jossain vaiheessa Pessin kanssa. Pessi jäi tolppaan kiinni, kun katottiin vähän paikkaa sivulla. Mun mielestä Omppa oli tosi takana, mutta ei se kuulemma sivulta katottuna oikeesti ole. Pessi-parka joutui olemaan tolpassa kiinni, kun Tiina riehutti Omppaa. Tai Omppa Tiinaa Kiva, että löytyi taas uus leikkitäti. Läheskään kaikki tutut ei halua leikkiä sen kanssa kun se ärisee ja saattaa toklia sormille. Ja repii kynsillä nahkat jaloista, kun ottaa etujaloilla reisistä tukea ja vetää.