Käytiin Hannan tottiksessa seuraamassa, noutamassa, hyppimässä ja istumassa. Sivulla istumisen kanssa on mennyt hermo jo viikkoja sitten. Kun ei koira tule millään konstilla jalan viereen, siirretään sit jalat koiran viereen. Hanna vähän epäili, että ongelma on sama kuin Kitillä aikoinaan. Se nyt vaan sattuu tällä erää olemaan tollanen koipieläin ja ei oikein hallitse kinttujaan ja istuu minne sattuu. Se menee ohi ja kyllä se jossain vaiheessa hoksaa. Nouto on aika hieno. Menee lujaa ja tulee vielä lujempaa. Sen lujempaa se ei pääse enää.
Sen jälkeen kurvattiin ettimään rukkasta. Miia kävi heittämässä rukkasen ja koira lähti erittäin lujaa, jäljestämättä ja sinne tänne juoksentelematta, vaikka alue oli täynnä jälkiä joka suuntaan. Samalla vauhdilla takaisin. Uudestaan sama homma, mutta heitti paljon kauemmas. Siellä se aikansa pyöri pienellä alueella ja tuli taas lujaa. Hieno pieni.
Omppa sai ihme ja kumma paikan JATin pentukurssilta. En kyllä ymmärrä miksi, kun se on maailman sisäänpäin lämpiävinseura, jossa paikat jaetaan pärstäkertoimen ja kaverisuhteiden perusteella.
