Miian kanssa käytiin tekemässä erittäin nopat ilmaisuharjoitukset. Omppa toi kuus irtorullaa kerta toisensa jälkeen. Vähän tuli neuvoteltua siitä, miten kauas se menee. Onhan siinä pointtinsa, ettei opeteta pudottelemaan matkalle, mutta kun ei Pomppa pudottele. Muutaman komentamisen jälkeen se sai hiissattua ittensä melkein 50 metriin. Mun käsitys sopivasta etäisyydestä olis jossain 100 metrin tietämillä kentällä. Lopuksi pari kapulan noutoa. Ensin heitin ite ja Miia heitti kauemmas. Siinä vaiheessa tais selvitä sillekin, ettei Pomppa pudota mitään. Lähti taas kuin ohjus, tuli vielä lujempaa. Paiskasin patukan selkäni taas, josta Pomppa poimi sen suuhunsa kapulasta irrottamassa. Kyllä pienen pölkkärin suuhun mahtuu sekä 650g noutokapula, että patukka. Sieltä se toi ne samaa laukkaa molemmat :D Ja kahteen kertaan.

Ehkä se vaan on vaikee uskoa, että jotkut kantaa vaikka loputtomiin ja kantamista ei tarvii mitenkään opettaa. Sen oma narttu tuppaa sylkemään, jos on vähänkään kuuma ja pitää läähättää. Pomppa nyt vaan on tavarankantajana tullut isäänsä. Jotain pitää aina löytää kanniskeltavaksi.

Käytiin kattelemassa, olisko Palokassa mitään uusia maastoja. Mitään ei oikein löytynyt. Yks sellanen ehkä joskus pienellä porukalla. Siinä on joku talo ehkä vähän liian lähellä. Omppa juoksi mukana, kun katottiin mihin ne tienpätkät menee. Siellä se pinkoi sama keppi hampaissa useemman minuutin. Kai se siinä vaiheessa oikeesti tajus, että toi kersa kantaa vaikka maailman ääriin pureksimatta ja pudottelematta. Vaihdettiin toiseen suuntaan mennessä koiraa autoon. Pakko heittää tytylle keppiä. Se pureksi, pudotteli ja keppi pyöri suussa kuin propeli.