Ompan kasvattaja ystävällisesti tuli kouluttamaan meitä. Suurin ongelmahan meillä on aina ollut kokemuksen puute ja mitään ohjausta ei ole ollut. Jos kokemusta onkin yhdellä, ei uskalla sanoa mitään. Jos ihmisellä on peräkontti täynnä tavaraa, miksei siellä ole kynää ja paperia? Olis huomattavasti helpompi kirjoittaa pääasiat ylös paikanpäällä välittömästi ja vaikka sanelusta kuin kotona koittaa muistella…
Enää ei haeta yhtään hajua ja palata takaisin keskilinjalle. Siinä vaan opetaan koira palaamaan entisiä hajuja sinne, mistä tultiin. Mielummin annetaan näköhavainto, että siellä on joku. Se joku juoksee piiloon, kun koira ei näe, mihin se meni. Sit koira perään. Tämmöselle laiskalle luonteenlaadulle passaa oikein hyvin, ettei enää mennä puolijuoksua koira valjaissa kiskoen kahteen suuntaan 😀 Ettikööt jatkossa ite, mitäpä sille niitä näyttämään.
No vaikka on opetettu, miten on opetettu, kyllä Ompalla nenä näyttäis toimivan ja on sillä hajutunnelilla ainakin motivaatio saatu tehtyä. Ja irtoaahan se. Sitä ongelmaa ei ole, että pitäis jotain temppuja tehdä, että koira suostuu lähtemään. Eikä siitä tyhjän juoksentelusta ollut kyllä nyt tietoakaan, kun penska joutui oikeasti itekin tekemään jotain. Jokaiselle neljälle pinkoi reippasti ja palatessa tuli reippaasti kutsuttaessa.
Ja sitä ilmaisua vois ihan oikeasti rueta harjoittelemaan. Onhan niitä letkunpätkiä kentällä pari kertaa ihan suunnitellusti haettu. Ja eilen muutama ihan vaan siksi, että satuin peräkontin aukaisemaan ja päälimmäisenä oli letkunpätkät ja pussi herkkuja. Pitäis opettaa siihen, että maalimieheltä saa ruokaa, irtorullan tai viimeisenä vaihtoehtona otetaan kaulasta rulla.
Koiraa sais kehuakin, eikä möllöttää tuppisuuna… Yksinkertaiset asiat on toisinaan aika vaikeita muistaa 😀 Vaikka penska-koira onkin reipas, taitava ja ihana puolivuotias, ei vaan muista kehua. Ja tällä erää aika raato penska! Kyllä se hengittää, tarkistin varmuuden vuoksi 😀
Edit. ja koiraa ei tarvii syöttää metässä ähkyyn. Vähempikin sapuska riittää ihan mainiosti.